Matkailun restonomien opettamisessa parasta on se, kun tuntuu, että olisi koko ajan matkalla. Enkä tarkoita nyt mitään kuvaannollista henkistä kasvua vaan sitä, että oli sitten koronaa tai ei, pääsen jatkuvasti oppimaan uutta eri maiden kulttuureista ja matkakohteista. Vuoden 2020 aikana opin esimerkiksi Turkissa sijaitsevasta, Unescon maailmanperintölistalle kuuluvasta Hierapolis-Pamukkalen ”pilvilinnasta” ja Mariamman -jumalattarelle omistetusta hindutemppelistä Singaporessa. Pääsin myös muistelemaan omaa käyntiäni Vilnan Užupiksessa, joka on leikkimielisesti julistautunut omaksi tasavallakseen. Samalla kun minä olin vuoden mittaisella nojatuolimatkalla, opiskelijat pureutuivat raporteissaan mm. autenttisuuden merkitykseen ja matkailun taloudellisiin ja sosiaalisiin vaikutuksiin paikallisyhteisössä.
Olin jo aikaisemmin miettinyt, että haluaisin tarjota perinteisen luokkatoteutuksen sijaan itseohjautuvaa non-stop -opintojaksoa kokonaan verkossa. Löydettyäni itseni APOA-hankkeesta näin tilaisuuteni tulleen. Jäljelle jäi vain kysymys siitä, miten soveltaa oppimisanalytiikkaa non-stop -opintojaksolla, ja mitä se sellainen oppimisanalytiikka ylipäätään edes on?
Nollasta sataan ja näkymättömäksi
Aloitin perusteista opiskelemalla oppimisanalytiikka cMOOC-kurssilla. Pian hoksasin, että kupletin juoni lähteekin liikkeelle Moodlen ominaisuuksien ja mahdollisuuksien ymmärtämisestä ja hyödyntämisestä eri tavalla kuin ennen. Oli pakko ottaa tuumaustauko opintojakson suunnittelussa ja miettiä tarkkaan, miten jaksotan kymmenestä eri aihealueesta koostuvan opintojakson siten, että työkuorma pysyy kohtuullisena, sekä opiskelijalle että minulle.
Opittuani yhtä jos toista oppimisanalytiikasta ja Moodlesta löydän itseni leikkimästä Moodlen keräämällä lokidatalla Excelissä. Opiskelijat parjaavat ja karttavat Exceliä, itse en ole pitkään aikaan ollut yhtä innoissani taulukkolaskentaohjelmasta. Miltä näyttää aktiivisimman opiskelijan käyrä? Kuka tuli CampusOnlinen kautta, kenellä on kansainvälinen tausta ja näkyykö se jotenkin suorituksissa? Opintojakson alkaessa myhäilen tyytyväisenä – nyt tehdään näkyväksi ja todennetaan kaikki se, mitä on aikaisemmin vain spekuloitu.
Kymmenen aihealuetta mahdollisti valinnanvapauden tarjoamisen opiskelijoille. Eri aiheista he saisivat valita kahden pakollisen lisäksi neljä vapaavalintaista aihetta ja opiskella itseään kiinnostavia aiheita valitsemansa matkailukohteen näkökulmasta. Näin tehtävät olisivat sidottuja toisiinsa, vaikka aikaa eri aihe-alueiden opiskelun välillä kuluisikin tavallista enemmän. Perehtymällä esimerkiksi opiskelijoiden tekemiin videoituihin esityksiin pystyin seuraamaan, miten oppiminen edistyy.
Oppimisanalytiikan soveltamisen opintojakson uuden suunnittelun ensisijaisena tavoitteena itselleni oli varmistaa, että oma työkuorma pysyy kohtuullisena ja hyvin aikataulutettuna läpi non-stop -vuoden. Toisin kävi. Yksi arvioitava tehtävä ei näytä kummoista etenemiskaaviossa, joten jokainen tehtävä palautettiin erikseen ja lopuksi portfolioon koottuna, jolloin se vasta arvioitiin. Ajattelin olevani läsnä opintojaksolla käymällä säännöllisesti silmäilemässä suorituksia ja arvioimalla niitä hyväksytty – hylätty -periaatteella. Mukavaa ajanvietettä, mutta epäilen, näyttäytyikö se sittenkään opiskelijalle siten, kuin olin ajatellut? Toisaalta oli hienoa saada jatkuvaa palautetta palautettujen tehtävien muodossa, kun näki, miten ohjeita oli tulkittu ja miten luovia ratkaisuja opiskelijat olivat tehneet.
Pilottiopintojakson aloitusvideolla kerron, kuinka opintojakso on mukana oppimisanalytiikkahankkeessa. Esittelen oppimisanalytiikan pääpiirteet ja kerron Moodlen toiminnollisuuksista. Useimmat opiskelijat tikkailevat laatikoita sujuvasti opintojakson edetessä. Opintojaksolla tehtävän portfolion palautuksen yhteydessä on myös pyyntö vastata APOA-hankkeen oppimisanalytiikkakyselyyn. Opintojakson päätyttyä kysyin parilta opiskelijalta, haluaisivatko he kertoa videolla omista oppimisanalytiikkakokemuksistaan. Vastaukset olivat myönteisiä, mutta hämmentyneitä – mikä ihmeen oppimisanalytiikka?
Tarinat analytiikan takana
Oppimisanalytiikka pitää kyllä opettajan hereillä ja tarjoaa lukemattomia mahdollisuuksia seurata opiskelijoiden aktiivisuutta ja etenemistä opintojaksolla. Oppimisen analysointi kuitenkin tapahtuu edelleen perinteisin menetelmien opiskelijoiden tuotoksia arvioimalla enkä ole aivan vakuuttunut, että ymmärtäisin edes oppimisen prosesseja paremmin oppimisanalytiikan myötä. Jotkut opiskelijat hyödynsivät koko vuoden ja tekivät opintojaksoa hiljalleen muiden kurssien, kesätöiden ym. lomassa, kun taas toiset tekivät koko opintojakson viikossa. Esimerkiksi palautetut käsitekartat kertoivat opiskelua kuvaavaa analytiikkaa enemmän itse oppimisesta eli siitä, miten opiskelijat hahmottivat aihealueiden kokonaisuudet.
Oppimisanalytiikan työkaluja enemmän olen hyötynyt reflektoivista raporteista ja itsearvioinneista sekä videoina jätetyistä tervehdyksistä, joilla opiskelijat ovat lyhyesti esitelleet valitsemansa matkakohteen ja antaneet vinkkejä opintojakson uusille opiskelijoille. Näistä lähteistä saamani tieto on vahvistanut ajatustani siitä, että non-stop -opintojakso mahdollistaa opintojen etenemisen joustavasti silloinkin, kun opiskelija remontoi samaan aikaan kokonaista taloa, huolehtii etäkoululaisista tai muuttaa vieraaseen maahan. Innostuneen alun jälkeen aktiivisuudeltaan nollaviivaa näyttävä opiskelija ei ole pudokas, hän jäi äitiyslomalle. Non-stop opintojakso mahdollistaa myös nopean valmistumisen. Ensimmäisenä opintojakson suoritti vaihto-opiskelija, jolle tuli kiire ehtiä Ruotsista lähtevälle evakuointilennolle, kun maat alkoivat sulkea rajojaan.
Vuosi 2020 oli uskomattoman pitkä, eikä jatkuvasti keskeneräisenä oleva non-stop -opintojakso hitaasti etenevien edistymispalkkiensa myötä ainakaan itselle tuonut uskoa siihen, että opintojakso ja vuosi joskus päättyisivät. Analytiikkaa suurempana kannustimena koin sekä opiskelijoiden että itseni puolesta yhteisöllisyyden, jota olin opintojaksolle rakentanut keskustelualueille palautettujen tehtävien, yhteisen wikin ja videotervehdysten muodossa. Verkko-opetuksessa opiskelijat jäävät helposti kasvottomiksi toisilleen eikä opetussuhde opiskelijoiden kanssa muodostu samanlaiseksi, kuin luokkatoteuksissa. Analytiikan oppeja tärkeämmäksi koen vuorovaikutteisuuden ja sen, että edes jollain tasolla tunnen opiskelijat. Oppimisanalytiikasta on apua opetuksen suunnittelussa, mutta suunnittelua edesauttaa, kun tietää edes jotain niistä tarinoista sen analytiikan takana. Seuraava haaste voisikin olla oppimisanalytiikan soveltaminen osallistavan oppimisen pedagogiikalla toteutetuilla, kansainvälisille opiskelijoille suunnatuilla verkkototeutuksilla.
Niin, ja se coasteering, josta opin lukiessani raporttia Kreikkaan liittyen. Kyse on eräästä seikkailumatkailun piiriin kuuluvasta aktiviteetista, missä liikutaan kivikkoista rantaviivaa pitkin uiden tai jalan, ilman mitään apuvälineitä. Samalta on välillä itsestäkin tuntunut, kun on oppinut paitsi non-stopin suunnittelusta ja toteutuksesta myös oppimisanalytiikasta ja sen soveltamisesta non-stoppeihin niiden kuuluisien yritysten ja erehdysten kautta. Seikkailumatkailuun kuuluu uudet kokemukset ja ympäristöt, vuorovaikutteisuus ja omien rajojen testaus – ja tätä kaikkea on sisältänyt myös pilottiopintojakso.
Kirjoittaja Heini Korvenkangas toimii Satakunnan ammattikorkeakoulussa matkailuliiketoiminnan lehtorina ja tiimivastaavana.
Blogikirjoitus on laadittu osana APOA – avain parempaan oppimiseen AMKeissa -hanketta.
