APOA-päivä 21.04.2020

APOA-päivä pidettiin toista kertaa tänä vuonna ja kevään poikkeustilan vuoksi verkkoseminaarina. Ohjelmassa oli aluksi aamupäivällä kaksi luentoa, joista ensimmäisessä puhuttiin APOA-hankkeesta ja tämän tavoitteista ja toisessa oppimisanalytiikasta ja tämän mahdollisuuksista. Puhujina meillä näissä olivat Turun Yliopiston Henri Kajasilta, joka toimii oppimisanalytiikan keskuksen kautta mentorina hankkeellemme ja Helsingin Yliopiston Erkki Kaila, joka on tehnyt paljon aikaisempaa tutkimustyötä oppimisanalytiikasta myös samaisen oppimisanalytiikan keskuksen entisenä tutkijana, nykyisin yliopistonlehtorina. Henri Kajansilta aloitti päivän kertomalla APOA-hankkeen tilanteesta. Hän keskittyi esityksessään paitsi APOA-hankkeeseen, myös siihen, mitä näkökohtia hankkeessa tällä hetkellä on tutkittu.  Oppimisanalytiikkaan soveltuvia oppimisalustoja esiteltiin sekä niiden ominaisuuksia liittyen sekä yleisesti kurssien ylläpitoon tai oppimisanalytiikkaan. Esille nousi myös pelillisyyden ja visualisoinnin merkitys oppimisanalytiikan osalta. Iltapäivällä aloitimme keskustelupaneelilla, joka osoittautui hyvin aiheelliseksi poikkeustilan vuoksi kasvaneen digitalisoinnin tarpeen myötä niin opetuksessa kuin työelämässäkin. Tässä teemoina olivat opetuksen tulevaisuus, digitaalinen kampus ja oppimisanalytiikka, teemapäivämme mukaisesti, ja näistä aiheista saatiin aikaiseksi hyvää keskustelua panelistien kesken, myös osallistujat aktivoituivat keskusteluun mukaan. Paneelia meillä juonsi opetuspalveluiden verkko-opetuksen koordinaattori ja tämän blogin toinen pääkirjoittaja Katja Lempinen ja paneelin osallistujina olivat lehtori Anu Elo (SAMK), opetuksen kehittämispäällikkö Eeva-Leena Forma (SAMK), opiskelijayhdistys Sammakon hallituksen jäsen Kai Hytönen (SAMK) ja aikaisemmin luennoinut yliopistonlehtori Erkki Kaila (HY). Viimeisenä ohjelmassamme oli APOA-hankkeen pilottiopettajien tuotoksien esittely, jossa opettajat saivat jakaa kokemuksiaan hankkeen aikana tehdyistä pilottiopintojaksoistaan, sekä onnistumisista että ongelmista näiden aikana, joilla saatiin lisää ymmärrystä opettajien tekemään työhön ja heidän digipedagogiseen kehitykseen hankkeessa.

Kaiken kaikkiaan APOA-päivä todettiin onnistuneeksi kokonaisuudeksi ja tästä haluamme kiittää sekä esiintyjiämme että panelistejamme erittäin mukavista oppimiskokemuksista analytiikan, datan ja digipedagogiikan saralla. Kiitämme myös hartaasti APOA-päivän osallistujia, että otitte aikaa kiireisen ajan keskellä tulla oppimaan lisää opetuksen kehityksestä ja aktiivisuudestanne päivän aikana! Ensi kertaan!

Ohessa ovat linkit ohjelman tallenteisiin:

APOA-hankkeen katsaus (1h) : https://hill.webex.com/recordingservice/sites/hill/recording/playback/b92b4b9ba3704b6190ed4a39b6a0a60b

Oppimisanalytiikka (1h) : https://hill.webex.com/recordingservice/sites/hill/recording/playback/621930b197914c2c9e9a93627c764134

Keskustelupaneeli teemana opetuksen tulevaisuus, digitaalinen kampus ja oppimisanalytiikka (1,5h) : https://hill.webex.com/recordingservice/sites/hill/recording/playback/04a3db7a10234f38ba84254c7c25062c

Pilottiopettajien tuotoksia (1h) : https://hill.webex.com/recordingservice/sites/hill/recording/playback/5d7d08ac04734120a1e655c9462aad21

-Matias

Pelillistäminen osana oppimisanalytiikkaa

Kasvanut verkko-opetuksen määrä muuttaa sekä opiskelijan että opettajan roolia. Kun opettajan ja opiskelijan kasvokkaiset kontaktit harvenevat, opiskelijalta vaaditaan enemmän itseohjautuvuutta, kykyä asettaa itsenäisesti oppimistavoitteita sekä seurata ja varmistaa omaa oppimistaan. Opettajan tehtävä puolestaan on rakentaa prosessi, joka tukee opiskelijan yksilöllistä tavoitteen asettamista. Lisäksi opettajan tulisi voida tunnistaa, missä kohtaa opiskelija tarvitsee tukea ja vuorovaikutusta. Molemmat tarvitsevat tukea oppimisen seurantaan ja palautteen antoon. Tukea voi saada oppimisanalytiikasta, esimerkiksi aktiivisuustiedoista ja edistymisen seurannasta. (Aksovaara & Koskinen, 2019)

Aktiivisuustietojen avulla opiskelija voi arvioida omaa työpanostaan tai miten aktiivisuus on vaikuttanut tehtävistä saatuihin arvosanoihin. Automaattisesti kertyvien aktiivisuustietojen lisäksi opiskelijan itsensä tuottamaa dataa voidaan puolestaan kerryttää mm. erilaisilla alku- ja loppukartoituksilla ja tehtävillä.  Suoritusten ja oppimisen seurantaan liitettävät pisteiden antaminen, saavutusten ja edistymisen seuranta, tunnustukset ja tulostaulut ovat elementtejä, joita käytetään tyypillisesti pelillistämisessä.

Opetuksen ja siihen liittyvän analytiikan pelillistäminen kannustaa opiskelijoita osallistumaan, aktivoi ja sitouttaa.  Pelillistämisellä tarkoitetaan peleistä tuttujen elementtien mm. rakenteiden ja toimintamallien tuomista ei-pelilliseen ympäristöön. Erityisesti oppimiseen tarkoitetuissa hyötypeleissä viihteellisyyden keinoin osallistutetaan ja sitoutetaan käyttäjää (Saarenpää 2009). Pelillisyyden avulla on mahdollista vaikuttaa opiskelijoiden ajattelu- ja toimintamalleihin. Konstruktiivisen oppimisen tavoin pelillisyys kannustaa ratkaisemaan haasteita ongelmaperusteisesti kokeilemalla eri taktiikoita ja hankkimalla tietoa ongelman ymmärtämiseksi ja ratkaisemiseksi (Hakala 2017). Pelillistäminen voi myös ohjata opiskelijaa yksilöllisille oppimispoluille. Alkukartoituksesta heikot tulokset saaneet voidaan ohjata tekemään lisätehtäviä ja hyvät tulokset saaneet ohittamaan nämä. Visualisointi on osa pelillistämistä. Oppimisen ja edistymisen seurannan visualisointi nopeuttaa tilanteen hahmottamista ja tekee analytiikasta helpommin ymmärrettävää niin opiskelijalle kuin opettajallekin. Oppimisanalytiikka siis linkittyy luontevasti pelillisyyteen ja pelillistämisen elementeillä on mahdollista lisätä niin oppimisen mielekkyyttä kuin helpottaa oppimisen arviointia.

-Mervi Vähätalo

Lähteet:

Aksovaara, S. & Koskinen, M. 2019. Lähtökohtia oppimisanalytiikalle osaamisen kehittämisen tukena. APOA -hankkeen osajulkaisu.

Hakala, J. 2011. Pelillisyys voi parantaa maailmaa. Aikalainen http://aikalainen.uta.fi/2011/02/18/pelillisyys-voi-parantaa-maailmaa/  Hakupäivä 2.4.2020

Saarenpää, H. 2009. Johdatusta oppimispelien ja pelaamalla oppimisen maailmoihin. pelitieto.net. https://pelitieto.net/oppimispelit-ja-hyotypelaaminen/ Viitattu 2.4.2020

Tutkimustyöstä

Oleellista tutkimusta kuin tutkimusta tehdessä on oikeiden menetelmien käyttäminen. Nyt muutamat tutkimukset hankkeen nimissä tehneenä olenkin paljon törmännyt kvalitatiivisten ja kvantitatiivisten tutkimusmenetelmien ja -strategioiden laadullisiin kriteereihin. Mikä siis tekee tutkimuksesta hyvän? Ei voida pelkästään ajatella, että selvitetään jotain aihetta ilman kattavaa perustietoa tästä, heitetään gallup vastattavaksi vartin rustauksella tai muuta perätöntä. Kun tutkimuksen aihe on tiedossa ja tullut tutuksi, voidaan tämän ympärille muodostaa tutkimusongelmia, joilla lähtökohtaisesti ratkotaan jotain aiheessa todettua tiedonpuutetta tai toiminnallisuuden vajetta. Halutaan lisää tietoa aiheesta, tehdään siis selvitys tutkimuksen nimissä. Halutaan selvittää aiheen sovellutuksia, tehdään siis käytännön tutkimusasetelmia. Tutkimuksessahan kuitenkin tutkimusongelmiin vastaaminen pitää aloittaa kysymällä, miten.

Nykyisessä tutkimuksessamme keskitymme pitkälti selvittämään oppimisanalytiikan sovellutuksen reunaehtoja ja tätä varten tarvitsemme paljon dataa ja taustatietoja. Ja koska aiheemme käsittelee paljon oppimisanalytiikan pedagogista puolta, täytyy projektissa kerryttää paljon opetuksellisesti relevanttia käyttäjäkokemusdataa. Esimerkiksi 2019 tutkimusjulkaisumme ympärillä teimme kattavia kyselyitä sekä hankepilottiemme osallistujaopiskelijoille, -opettajille että hankkeeseen kuulumattomille osapuolille saadaksemme aikaan mahdollisimman suuren datapotin, jota käsitellä satunnaisotannallisena joukkona opetusympäristöä edustavista yksilöistä.

Kyselyä tehdessä pitää tietenkin miettiä mitä kysyä ja miten, jotta saadaan oikeanlaista dataa tuotettua. Kysymysten pitää olla yksiselitteisiä eikä ne saa ohjailla vastaajaa. Vastausvaihtoehtona jokin ennalta määritetty asteikko on hyvä, sillä tällöin jokaisella vastaajalla on selkeästi mitattava vastaus ja sama ajatus vastausskaalasta. Kun kysymyksinä on näitä ns. monivalintoja voidaan myös teettää useampia kysymyksiä vastaajalla, sillä näihin on yleensä matalampi kynnys vastata. Kysymyksessä on hyvä myös olla valintaa EOS (en osaa sanoa) vastaava vaihtoehto, sillä vastaajan pakottaminen vastaukseen ei koskaan toimi hyvän tutkimusdatan puolesta. Esimerkiksi Likertin asteikko on hyvä esimerkki.

Tutkimustuloksia ja ITK-päiviä kohti (syksyllä, sillä koronan vuoksi peruuntunut keväältä!)!

-Matias

Täydellinen

Opintojaksototeutuksia työstetään vuodesta toiseen jatkuvasti kehittyvässä ympäristössä, jossa jokaisella on oma tyylinsä opettaa, joka näkyy oppimisympäristöjen toteutuksissa. Oppimisalustat tarjoavat paljon erilaisia vaihtoehtoja sisältöjen, rakenteiden ja asetusten osalta, ja kenelläkään ei ole täysin samanlaista opintojaksoa. Kysymykseksi muodostuukin, onko oppimisalustojen opintojaksoihin hyvä luoda jonkinlainen standardi, joka kuvaisi vähimmäisvaatimuksen edellä mainituille? Olisiko aiheellista vaatia esimerkiksi edistymisen seurannan käyttämistä toteutuksissa ja kuinka pitkälle tämän työkalun asetukset pitäisi hioa?

Vähän yli kymmenisen vuotta sitten oltiin vielä sellaisessa vaiheessa digitaalisten oppimisympäristöjen kanssa, että ei oletettu opintojaksototeutuksen rakentuvan tämän ympärille. Ammattikorkeakoulujen enemmän käytännönläheiset toteutukset pyörivät tuolloin pitkälti vielä paperisten läsnäololistojen ja tehtävämonisteiden varassa. Ei katseltu laitteilta samoja ohjeita, ehkä teknisemmillä aloilla jo käytettiin hakupalveluita ratkaisujen löytämiseen, mutta verraten tuota kymmenen vuotta sitten ollutta asetelmaa nykyhetkeen voisiko edessämme pian samankaltainen seuraava vaihe digitaalisten oppimisympäristöjen sisäistämisessä opetukseen? Kun olemme siirtyneet käyttämään varsin kovalla aikataululla käyttämään digitaalisia oppimisalustoja ja luomaan käytänteemme toiminnalle näissä olisi järkevää ajatella, että seuraava askel olisi tehokkuus ja optimointi. Tässä mielessä ajamalla tehostavien työkalujen käyttöä standardoinnin kautta saisimme kaikille toteutuksille seurannan toimimaan kautta oppilaitoksen, dataa kertyisi järjestelmällisesti jatkokäyttöä varten ja olisimme enemmän tietoisempia kaikesta järjestelmissä tapahtuvasta. Opetuksen näkökulmasta jokaisella opettajalla olisi vähintään samat työkalut käytettävissä toteutuksien tekemiseen ja ajan myötä näihin tulisi luonnollisempi ote. Pitkällä tähtäimellä vähennettäisiin koulutustarvetta yksinkertaisista, mutta toimivista vaadituista työkaluista oppimisalustalla.

Kun puhun seuraavasta askeleesta ja siitä, miten opintojaksoja pitäisi jatkossa rakentaa niillä työkaluilla mitä niin paljon oppimisalustat tarjoavat, puhun ns. täydellisestä opintojaksototeutuksesta. Täydellisestä niin, että toteutuksella olevat työkalut toimivat kaikki tarkoitetulla tavalla ja palvelevat sekä opettajaa että opiskelijaa mahdolliseen nähden optimaalisesti. Moodlemme kannalta toimiva opintojakso käyttäisi kaikkia seurannan toimintoja, toimisi oikein opiskelijan, että opettajan näkökulmasta sivun eri tasoilla ja olisi varustettu rinnakkaisiin opetuksen järjestelmiin nähden vastaavilla tiedoilla. Järjestelmäintegraatiot erikseen sitten. Utopiaa mutta myös mahdollista jos kaikki organisaation jäsenet toimivat tavoitteen saavuttamiseksi.

-Matias

ITK lähestyy, tutkimus etenee

Hämeenlinnassa vietetään taas vuosittaista ITK-päivää huhtikuun alussa ja tuonne meiltäkin on posteri tiedossa oppimisanalytiikasta. Aiheenamme on oppimisanalytiikka opiskelijan näkökulmasta ja erot eri korkeakoulumuotojen välillä asenteissa, odotuksissa ja etiikassa. Tarkoituksena on siis mitata hankkeemme opiskelijatyöpajojen teemojen ja näkökulmien pitävyyttä, luotettavuutta ja vaihtelevuutta eri asemassa, korkeakoulumuodoissa ja tilanteissa olevien opiskelijoiden välillä. Tätä varten keräämme keväällä anonyymejä tuloksia tutkimuskyselyihin yksinkertaisella satunnaisotannalla sekä Satakunnan ammattikorkeakoulussa, että kattavammin tutkimuskumppanimme cMOOC-verkko-opintojaksolla. Tuloksista esitämme posterin ensin ITK-päivillä, ja teemme vielä tutkimusjulkaisun myöhemmin keväällä.

Tähän asti meidän hankkeemme on keskittynyt pitkälti valmiuksien ja mahdollisuuksien kartoittamiseen korkeakoulutuksen oppimisanalytiikan käytölle ja työvälineemme ovat olleet pitkälti Gartnerin (2012) ensimmäisen tason kuvailevaa analytiikkaa. Koekäytetty siis mahdollisia dataa esittäviä työkaluja, joihin perustuen tehdään opetusta koskevia päätöksiä. Koska oppimisanalytiikan edistyneemmät tasot ovat pitkälti GDPR-asetuksen myötä hankalia soveltaa, siirrytään myöhemmin tänä vuonna tarkastelemaan vielä profiloinnin kannalta suopeaa toista, selittävää tasoa. Tästä lisää myöhemmin!

-Matias